Pertti Pitkänen
HETKIÄ JA IKUISUUKSIA
Valokuvia 1975 – 1983
Valokuvamuseon studio
Annankatu 30
Helsinki
3.6.-10.7. 1983
Pertti Pitkänen
INSTANCES AND ETERNITIES
Photographs from 1975 to 1983
THE PHOTOGRAPHIC MUSEUM OF FINLAND
3 June to 10 July 1983
Annankatu 30
Helsinki
Näyttelyluettelon teksti kuvien jälkeen suomeksi ja englanniksi.
The text of the exhibition catalog can be seen after the pictures in Finnish and English.
Näyttelyn nimi viittaa kahteen valokuvailmaisulliseen ajattelutapaan, jotka ovat selvimmin vaikuttaneet kuvien syntyyn kyseisinä vuosina. Valokuvan kykyä jatkuvasti virtaavan ajan pysäyttämiseen, joskus äärettömän lyhyenkin hetken tallentamiseen, pidetään yhtenä valokuvailmaisun keskeisimmistä ja jäljittelemättömimmistä ominaispiirteistä. Tapahtumien virrasta voidaan valokuvalla poimia yksi hetki, jonka lähempi tarkastelu tuo tapahtumasta esiin täysin uusia ulottuvuuksia ja laajentaa näin inhimillistä kokemuspiiriä.
Valokuvan hetki
Valokuvan hetki ymmärretään useimmiten ns. ratkaisevan hetken periaatteena. Kun tapahtumien virta vie kuvaan tulevat asiat kuvaajan tavoittelemaan suhteeseen keskenään, voi hetken aavistaa ja tallentaa kameralla. Kun aavistus osuu kohdalleen, on tuloksena usein visuaalisesti voimakas, dynaaminen lopputulos. “Hetken taiteena” valokuvaa onkin joskus verrattu useisiin itämaisiin perinteisiin taidelajeihin, joissa yksinkertaiselta näyttävän suorituksen täydellinen onnistuminen on koko taiteen korkein tavoite.
Hetkeen perustuvaa valokuvaa ei kuitenkaan aina rakenneta määrätietoisesti ratkaisevan hetken löytämiseksi. Valokuva voi olla myös täysin spontaaninen mielijohteen tulos. Näin syntyy ”snapshot” -valokuva. Snapshotissa ajatus valokuvasta ja valokuva syntyvät yhtä aikaa, (esimerkiksi näyttelyn kuvat 22, 28,29). Tä11ainen kuva jää helposti teknisesti puutteelliseksi, mutta tämä piirre useimmiten vain korostaa tapahtuman aitouden tuntua.
Valokuvan hetki on kuitenkin ymmärrettävä myös monella muul1a tavalla. Nopeasti muuttuvassa ympäristössä valokuva pysäyttää ajan kulun myöhempää yksityiskohtaista tarkastelua varten. Ihmisen kulttuuriympäristön dokumentointi on hetkien tallentamista suhteutettuna pidempiin ajanjaksoihin. 0n myös huomattava, että hyvinkin ikuisilta tuntuvat luonnonmaisemat saavat tietyn ilmeen ainoastaan yhden hetkellisen kerran. Kaikki luonnonmaiseman elementit ovat jatkuvassa muutoksen tilassa. Yhdestä maisemasta on mahdotonta saada kahta samanlaista kuvaa, (näyttelyn kuvat 1 – 7).
Näin yksittäisen ihmisen tajunta voi muotoutua vain virtaavan ajan kokemisen pohjalta ja valokuva esittää pysähtynyttä aikaa, syntyy tästä väistämättä ristiriita ihmisen arkikokemuksen ja valokuvan esittämän todellisuuden väli1le. Tavanomainen ei olekaan tavanomaista, tutulta näyttävissä asioissa on jokin omituinen piirre. Se että arkitodellisuus ja taiteellinen todellisuus näin eroavat toisistaan, tekee valokuvasta taidetta. Valokuvan aika ei kuinkaan ole sen ainoa syvästi taiteellinen piirre.
Ikuisuuksia
Ikuisuuksia on paras sana kuvaamaan sitä valokuvailmaisullista ajattelua, jonka syntyyn on vaikuttanut ennen muuta amerikkalaisen valokuvaajan Minor Whiten valokuvan filosofiaan tutustuminen. Näennäisen naturalistisesta, luonnonmukaisesta ilmeestään huolimatta valokuvaus on luonteeltaan hyvin subjektiivinen taiteen muoto. Itse asiassa valitessaan kuvauskohdettaan kuvaaja aina heijastaa myös omaa itseään. Herkistyminen ulkoisel1e ympäristölle on samal1a myös herkistymistä omalle sisimmälleen ja päinvastoin. “Älä valitse kohdetta, vaan anna kohteen valita sinut” totesi Minor White.
Valokuva on aina ja väistämättä tulkinta. Värillinen maailma muuttuu mustavalkoiseksi, mutta tämä ei vä1ttämättä tapahdu sattumanvaraisesti. Ympäristöstään erotettu kohde muuttuu symboliksi ja alkaa palvella kuvaajan lähtökohtia. Kaunis voi muuttua rumaksi ja ruma kauniiksi, (kuvat 8-21). Ikuisuus viittaa myös luonnonmaiseman ikuiseen, mystiseen metaforaan. Aluksi täysin intuitiiviset luonnonkokemukset ovat jäsentyneet luonnonmaiseman käytöksi yhtenä subjektiivisen kuvakielen välineenä.
Tällainen lähestymistapa pakottaa kuvaajan pohtimaan myös käyttämäänsä ilmaisuvälinettä. Koska valokuva on aina tulkinta. on valokuvaajan pystyttävä tekemään tuo tulkinta pieniä nyansseja myöten haluamallaan tavalla. Tämä vaatimus on johtanut ns. zone-system -valokuvauksen tutkimiseen ja soveltamiseen.
Kyseessä on valokuvauksellinen menetelmä, jonka avulla kuvaaja voi määritellä kaikki kuvaan tulevat sävyt etukäteen haluamallaan tavalla. Teknisesti harmaan eri sävyjen keskinäinen muuntelu on hyvin pitkäl1e mahdollista, mutta myös paljon työtä ja tarkkuutta vaativaa. Näyttelyn viimeiset kuvat (37-41) ovat ensimmäisiä valmiiksi kalibroidun zone-systeemin kokeiluja.
(Näyttelyluettelon teksti)
The name of the exhibition relates to the two ways of thinking in photographic expression that have most clearly influenced the creation of these pictures during the period from 1975 to 1983. The photographer’s ability to stop the continuous passage of time, to record for an immensely short period of time, is regarded as one of the most central and inimitable characteristics of the photographic art.
The Critical Moment
The decisive moment in taking a picture is mostly understood as the principle of capturing a critical moment at precisely the right instant. In a situation which is changing continuously, there is often one moment when all the elements come together perfectly to form an effective image. The photographer must sense this and with fast reaction capture the transient moment. The result is often powerful and dynamic. The “art of the critical moment” is often likened to the traditional art forms of the East where the perfect realization of a seemingly simple work is the highest aim of the whole art.
A photograph based on a decisive moment cannot always be constructed systematically on finding the critical moment. A photograph can also be entirely spontaneous. This is how a snapshot is born, where the idea of photography and the photograph itself are created simultaneously (for example pictures 22, 28 and 29). A picture of this kind can easily lack technical perfection but this feature more often than not only serves to highlight the feeling of authenticity in the event.
The decisive moment in taking a picture can also be interpreted in several other ways. In a rapidly changing environment, the photograph freezes the passage of time for later examination of the individual details. The documentation of human cultural environment is a recording of moments as related to longer time spells. It must be pointed out also that even landscapes that seem eternal, only have a particular aspect, once, for a brief instant.
In this way, the conscious perception of an individual can only be formed on the basis of the experience of passing time and the photograph portrays time at a standstill, with the inevitable contradiction arising between man’s daily experience and, the reality shown in the photograph. The commonplace is not commonplace at all, the familiar aspect of things seen possesses some odd feature. The fact that daily reality and artistic reality differ so much from each other, constitutes the art of the picture. The critical moment of a picture, however, is not its only deeply artistic characteristic.
Eternities
Eternities is the best word to describe that way of thinking in terms of photographic expression that has been most influenced in its creation by the study of the philosophy of photography by the American photographer Minor White. Despite an apparent naturalistic expression that is close to the natural world, photography is by its very nature a very subjective art form. In fact, in his choice of subject the photographer always reflects himself. A sensitivity to the external environment is at the same time a sensitivity to one’s own inner being and vice versa. “Do not choose the subject, but let the subject choose you” explains Minor White.
A photograph is always without exception an interpretation. The colourful world is changed into black and white, but this does not necessarily happen by chance. A subject isolated from its surroundings can become a symbol and begin to serve the photographer’s aims. Beautiful can change into ugly and ugly into beautiful (pictures 8 to 21). Eternity can also refer to an eternity in conformity with nature, to a mystical metaphor. At first, completely intuitive experiences of nature become crystallized, and can be later used as a medium for subjective imagery.
This approach to the subject forces the photographer to consider the means of expression he uses. Because a photograph is always an interpretation, the photographer must be able to make that interpretation, to the last tiny nuance, in the way he himself desires. This requirement has led to the study and application of the so called zone system.
This is a photographic method, whereby the photographer can himself determine beforehand all the tones he wants in his picture. It, is technically possible to vary all the tones of grey in a final print, but it is a laborious task demanding great accuracy. The last pictures in the exhibition (37 to 41) are the first experiments with a ready-calibrated zone system.
(The English text of the exhibition catalogue)
Näyttelyn avajaiset 2.6.1983 / Opening of the exhibition on June 2, 1983
Hufvudstadsbladet 7.6.1983
Kansan Uutiset 9.6.1983: Ajallinen matka maisemaan
Suomen Sosialidemokraatti 28.6.1983
Helsingin Sanomat 17.6.1983
Aamulehti 28.6.1983
Etelä-Saimaa 8.7.1983
Uusi Suomi 8.7.1983
The Keywords of this page:
Instances and Eternities; The Photographic Museum of Finland; Hetkiä ja ikuisuuksia; Valokuvamueon studio; Finlands fotografiska museum; Ögonblick och evigheter; Galleria Vallmogård; Kauniainen; Pertti Pitkänen; Finnish landscapes; Minor White; Ansel Adams; zone system; zone system photography:Pertti Pitkanen; Instances and Eternities; The Photographic Museum of Finland; Hetkiä ja ikuisuuksia; Valokuvamueon studio; Finlands fotografiska museum; Ögonblick och evigheter; Galleria Vallmogård; Kauniainen; Pertti Pitkänen; abandoned things; abandoned objects; Lonely things; lonely objects; Pertti Pitkanen; Instances and Eternities; The Photographic Museum of Finland; Hetkiä ja ikuisuuksia; Valokuvamueon studio; Finlands fotografiska museum; Ögonblick och evigheter; Galleria Vallmogård; Kauniainen; Pertti Pitkänen; decisive moment; critical moment; snapshot; snapshot photography:Pertti Pitkanen; reflections; reflection photography; street photography; street photographs; Instances and Eternities; The Photographic Museum of Finland; Hetkiä ja ikuisuuksia; Valokuvamueon studio; Finlands fotografiska museum; Ögonblick och evigheter; Galleria Vallmogård; Kauniainen; Pertti Pitkänen; Minor White; Ansel Adams; Pertti Pitkanen; zone system; zone system photography; Pertti Pitkanen: The Exhibition “Instances and Eternities”, The Photographic Museum of Finland, Helsinki, 3.6.-10.7.1983. Galleria Vallmogård, Kauniainen 3.11.-3.12.1983.
perttipitkanen.wordpress.com 